Tunturi-kissankello-kukkii-paljakassa

Koti siellä missä Saana näkkyy

#Kotisiellämissäsaananäkkyy


Saana-tunturi-valokuvassa

Neljä viikkoa sitten olimme muuttokuorman kanssa matkalla kohti Kilpisjärveä. Jo viisitoistavuotiaana rakastuin näihin tunturimaisemiin. Sydän kaipasi pohjoiseen pitkään, ja tämä paikka ja nämä tunturit oli se, missä tunsin olevan kotonani. Kesällä 2019 uskalsin sanoa ääneen sen mistä haaveilin. Monen mutkan ja erilaisten tunteiden jälkeen kaikki oli lopultakin totta. Innostuksen ja onnen lisäksi suuri muutos oli myös täynnä pelkoja ja hetkiä, jolloin mietti erilaisia mahdollisia keinoja perua kaikki ja jatkaa elämää etelässä. Mieli rakenteli kauhukuvia asioista jotka voisi mennä pieleen.


Lapset seikkailevat tunturimaastossa Lapissa

Onneksi kuitenkin luottamus tulevaan oli suurempi kuin ne pelot. Neljä viikkoa elämää takana täällä käsivarren lapissa, Suomen suurimpien tuntureiden ympäröiminä. Aika on mennyt nopeasti ja arkikin on ehtinyt jo asettua. Lapset menevät kouluun ja minä töihin. Kotona laitamme ruokaa, vietämme aikaa yhdessä, seikkailemme tuntureilla ja välillä väsyneinä siirretään seikkailut toiseen päivään. Siivotaan, pestään ja laskostellaan pyykkiä, kiukutellaan ja sovitaan. Ja siinä kaiken välissä saa aina sellaisia naurun purskahduksia, että voiko koti olla oikeasti nyt täällä.

Lapset ovat sopeutuneet paremmin kuin osasin toivoakkaan. Koulu on alkanut hyvin. Isoihin, satojen oppilaiden kouluihin verrattuna tämä pieni Kilpisjärven koulu tuntuu ihanalta. Tunnen olevani onnekas, kun saan saatella lapset juuri tähän kouluun. Muutenkin koen, että meidät on otettu täällä todella ihanasti vastaan.


Poika vaeltaa tunturissa

Oma mieli on ollut hämmästyttävän levollinen, vaikka muuton jälkeen päälle vyöryikin ihan valtava väsymys. Kaikki muuttoa edeltäneet asiat pääsivät vihdoinkin purkautumaan. Mutta tuntui ihanalta olla väsynyt juuri täällä. Oli aikaa pysähtyä, hengittää ja antaa tunturin tuulien puhaltaa. Ja voimat ovat alkaneet pikkuhiljaa palautua, ja sen huomaa siinä että tekee mieli ottaa taas kamera käteen. Ja onhan tämä paikka luontokuvaajan ja ihan valokuvaajankin unelma paikka asua.



Jokainen päivä olen kiitollinen siitä kaikesta mitä minulla elämässä on. Ja siitä, että meidän koti on nyt siellä missä Saana näkkyy.


Merja

Share your thoughts